Tällä viikolla vietetään Yrittäjän viikkoa ja tiistaina 5.9. vietetään Yrittäjän päivää. Viestintäliiga julkaisee kuluvan viikon aikana yrittäjyyteen ja elämään liittyviä blogikirjoituksia. Toisena kirjoitusvuorona oleva Osku kertoo millainen on hänen Yrittäjän päivä.

Late Lammas viuhahtaa kasvojeni editse ja törmää läppäriini kivuliaan näköisesti. Late ja harmaa hiiri haluavat auttaa minua saamassani tehtävässä. Ehkä jatkan kirjoittamista sittenkin myöhemmin.

”Iskä minäkin autan aina sinua”, kuuluu suloisen poikalapsen suusta.

Helppo myhäillä sen olevan totta ja painan samalla läppärin kiinni. Nyt on päivän tärkein hetki – yhteinen aika lapsen kanssa.

Kello on jo reilusti yli seitsemän, kun vihdoin mulla on aikaa päivässäni sen verran, että saan kirjoitusrauhan. Susijengin alkava peli asettaa tiukan deadlinen. Puoli tuntia ja homma pakettiin. Sopiva haaste kirjoittajalle.

Tätä samaa menoa on ollut päivä aamusta asti. Aamulla heräsin ilmoitukseen kahvinkeittimessä tarjolla olevasta tuoreesta kahvista. Luksusta!

Aamiainen, kuppi kahvia ja nopea viime hetken tarkistuskierros aamun ensimmäisen palaverin vastustajan verkkosivuilla. Samassa puhelin soi ja ajatukset harhautuvat jonnekin muualle. Puhun puhelimessa, kävelen kalsareisillani ympäri suht sekaista asuntoa ja koitan pyydystää puhtaita ja fiksuja vaatteita päälleni.

Sen enempää asiaa miettämättä, pujahdan uunituoreeseen Monni-huppariin. Hyvä valinta, sillä lounaan jälkeen minulla on tapaaminen Pokko-äijän, eli Lundbergin Juhan, kanssa.

 

Aamun ensimmäisellä tapaamisella tutustun toisen yrityksen liiketoimintaan ja palveluvalikoimaan. Käymme keskustelua BNI:stä, social sellingistä ja jännittämisestä. Arvokkain anti omasta mielestäni oli keskustelu jännittämisestä, sen kohtaamisesta ja sen läsnäolosta. Rehellistä puhetta ja aitoa tuntemusta ihmisen suulla kuvailtuna.

Ennen lounasta vastailen sähköposteihin, juttelen parin asiakkaan kanssa Whatsappissa ja kyselen muutamalta tutulta kiinnostusta Tepsin kauden kotiavausta kohtaan. Tarkoitus olisi kutsua aitioon asiakkaita, tuttuja tai muuten vaan hyviä tyyppejä. Emännöin heitä sitten yhdessä meidän Tiinan kanssa, mikäli hän koripallohuumaltaan ehtii jäkistä nyt ylipäätään seuraamaan.

Pokko-äijä. Juhaa on aina yhtä kiva nähdä! Hyväntuulinen heppu, joka innostuu hyvistä ideoista. Yksi näistä hyvistä ideoista oli mainitsemani Monni. Juha syttyi idealle ehkä vähän minua varovaisemmin, mutta lopputulos näyttää siltä, että molempien innostus oli aiheellista.

Monni-paitoja tuli myyntiin kahta eri vaihtoehtoa: t-paita ja huppari. Kahta kokovaihtoehtoa lukuun ottamatta paidat myytiin päivässä loppuun. Tiesin, että mielenkiintoa tätä hommaa kohtaan löytyy, mutta en kuvitellut sold outin ilmaantuvan päivässä!

Palaverin jälkeen taas muutama puhelu; tapaamisten sopimista, auto kaipaa jarruremonttia ja takaraivoa koputusmuistuttelee jo vuoroni lapsen noutajana päiväkodista.

Matkalla päiväkotiin käyn hakemassa kaupasta laihduttajan välipalan, eli tarkkaan valittu dieettipötkylä ja saman sarjan joku proteiinijuoma. Tuskin niillä mitään tekemistä laihtumisen kanssa lopulta on, mutta ainakin lumevaikutus on omalla kohdallani vankka.

Kaikki kiire ja päivän aikana aivokuortani pommittanut ajatusmyräkkä hälvenee sekunnissa; jo kaukaa huomaan poikani äkkäävän läsnäoloni ja sieltä kolmekesäinen kaksoisolentoni kipittää minkä pienistä kintuistaan kerkiää. Iskää halaamaan tietysti!

Iskä tuolina.

Se oli päivän tärkein kohtaaminen, väheksymättä senttiäkään muita päivän aikana tapaamaani ihmisiä.

Late Lammas, pari Lego-autoa, traktori ja automatto. Siinä sitten yrittäjällä kuluu seuraavat kaksi tuntia.

Siinä samalla toki perkaan vajan kilon muikkuja, paistan ne pannulla, yritän aloittaa tämän blogitekstin kirjoittamista, lainaan autoa kaverin siskolle ja opastan lastenistuimen käytössä, vaihdan päivän kuulumiset avopuolisoni kanssa ja nautin tietysti aikuiselle miehelle suodusta leikkihetkestä.

Sellainen se lopulta oli tämä yrittäjän päivä. Aivan kuin 364 muutakin päivää kalenterivuodessa. Täynnä normaalia elämää.

 

Ja just sellaisesta elämästä mä nautin. Sellaisesta elämästä, jossa tällainen blogiteksti vaatii syntyäkseen 37 minuuttia aikaa päivästäni.