Blogi

Oi Suomi on!

By 06/12/2018 toukokuu 29th, 2019 No Comments
jyri

”Oi Suomi on niin ihana, on meillä sauna, viina ja kirves!” laulavat Suomen jalkapallomaajoukkueen uskolliset kannattajat tunnuksenomaisessa ”chantissaan”.

Toki jossakin laulussa mainitaan Suomi myös maana, jossa voi perse paljaana pilkkoa halkoja landella.

Kyllä, Suomi on ihana maa ja maailman paras paikka elää, mutta se on paljon muutakin kuin sauna, viina, kirves ja paljasperseisiä landepaukkuja.

Suomi on myös pimeyttä ja negatiivisuutta. Marraskuussa on vähemmän aurinkoisia tunteja, kuin heinäkuussa hellepäiviä, kukaan ei vahingossakaan puhu vieruskaverilleen bussissa ja verotuskin on liian kovaa. Politiikasta ei viitsi edes mainita, ettei masennu enempää.

Ja kun koitat purkaa edellä mainituista asioista syntyvää pahaa oloa Twitterissä tai jossakin muussa sosiaalisen median kanavassa, saat aikaan päiväkodin ulkoilutunnilta tutun huutokilpailun, jonka lopputulos on se, että kaikki ovat vääräuskoisia, tekopyhyyden vaalealla orilla ratsastavia juntteja. Jes!

 

Voiko joskus olla myös kivaa?

Mutta ei kaikki ole aina pelkkää pään takomista harmaaseen seinään. Meillä suomalaisilla on myös runsaasti aihetta iloon ja hymyyn. Suomalainen voittaa aina, kuten erään nimeltä mainitsemattoman urheilua, taidetta ja tiedettä tukevan monopolin tunnuslause kuuluu.

No ei nyt ihan aina, mutta kun ihailet yötöntä yötä parin promillen kevyehkössä laskuhönössä mökkilaiturilla, tulee siitä väkisinkin melkoinen voittajafiilis.

Saman tunteen voi saavuttaa myös urheilun parissa, joka on meille suomalaisille eräänlainen henkireikä ja yksi harvoista koko kansan yhdistävistä tekijöistä.

Ville Peltonen iskee hattutempun MM-finaalissa Ruotsia vastaan ja Jutipumppu näkee päivänvalon. Kimi Räikkönen ylittää Interlagosin radan maaliviivan 21.10.2007. Jukka Keskisalo painaa esteistä huolimatta elämänsä ratakierroksen Göteborgin EM-kisoissa. Teemu Pukki painaa nahkakuulan Viron maaliin lisäajalla Kansojen liigassa. Tero Pitkämäki kiskaisee 90,33 Osakan MM-kisojen kuudennella heitolla. Michael Schumacherin oikea takarengas räjähtää ja Mika Häkkinen varmistaa maailmanmestaruuden 1.11.1998 Matti Kyllösen ulvonnan säestämänä. Ja niin edelleen.

 

Mikä kaikkia edellä mainittuja tapahtumia yhdistää?

Niiden jälkeen Suomessa koettiin kollektiivista huumaa ja onnea, joka tiivistää kaikki suomalaiset yhdeksi, saumattomaksi perheeksi. Perhe, joka on niin suuri, että ainoastaan tori on riittävän kokoinen kokoontumispaikka. Perhe, jonka uusimmat jäsenet kastetaan luonnollisesti perinteisin menoin lähimmässä suihkulähteessä.

Toki urheilu jättää meihin myös syviä traumoja. Vai voiko joku sanoa, ettei Saku Koivun Torinon olympiafinaalissa katkennut maila tai Suomen ja Unkarin futismatsi vuodelta 1997 kummittele tasaisin väliajoin mielessä?

Tuottipa urheilu sitten iloa tai surua, ainakaan se ei ole harmaata, jota Suomesta löytyy aivan tarpeeksi 80- ja 90-luvuilla rakennetuista betonilähiöistä ja lonkerosta lähtien. Urheilu herättää meissä vahvoja tunteita ja saa meidät seisomaan entistä ryhdikkäämmin vaakunamme takana. Urheilu tekee meistä kansan, ainakin minun silmissäni.

Jollekin muulle urheilun tilalla voi olla tiede, taide, luonto tai mikä tahansa muu asia. Suomi on huomattavasti yhteisöllisempi, värikkäämpi ja mielenkiintoisempi, kuin Fölin takapenkillä hiiren hiljaa murjottavista ja katsekontaktia välttelevästä matkustajasta voisi päätellä.

Mitä yritän tällä tekstillä sanoa? Suomi on minulle todella monia asioita, mutta ennen kaikkea se on rakas ja turvallinen koti, joka tarjoaa niin laajan tunne- ja väriskaalan, ettei sitä voi saavuttaa missään muualla.

Älkää vaipuko harmauteen, vaan nähkää asiat värilasit päässä. Nauttikaa jokaisesta pienestä ilosta ja muistakaa, että Suomi on oikeasti todella siisti mesta!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille ja ennen kaikkea hyvää syntymäpäivää rakkaalle kotimaallemme.

 

Oi Suomi on!

Avaa keskustelu
💬 Huolia, murheita,
markkinointitarpeita?
Laita viesti WhatsAppissa!
Powered by