Blogi

”Oona, kunhan et vaan paskois housuun”

By 16/01/2019 toukokuu 8th, 2019 No Comments
oona_virho_viestintaliiga

”Äiti mä toivon, että sun työharjoittelu menee tosi hyvin!”, toivotti 6-vuotiaani kannustavasti, kun maanantaiaamuna astuin päiväkodin pihalta tuomion tielle – kohti neljän kuukauden mittaisen harjoittelujaksoni ensimmäistä päivää.

Sydän väpättäen, puntit tutisten ja aamupalan määrätietoisesti pyrkiessä ylöspäin, talsin kohti Viestintäliigan toimistoa. Kaikkien edellä mainittujen oireiden lisäksi rintaa puristi ja hengittäminen kävi jännitykseltä hieman vaikeaksi. Voiko näin paljoa pientä ihmistä edes jännittää? Voi, kyllä vain.

Olin käynyt kerran aikaisemmin näyttämässä naamaani kyseisessä lokaatiossa. Samoilla fiiliksillä. Silloin olin kuitenkin vetänyt päälleni upouuden Michael Jackson -paitani, jonka ajattelin antavan mulle henkisiä supervoimia. Nyt olin tyytynyt kirpputorilta kotiuttamaani tummanvihreään hieman kutisevaan villapaitaan, mutta otin silti Michaelin lailla kuvitteellisista palleistani kiinni ja ajattelin: ”Oona, you got this, sul on munaa.” Pienen ihmisen on kerrottava itselleen ihmeellisiä asioita, kun jännitys on viemässä siitä voiton.

Päätin kävellä rappuset viidenteen kerrokseen. Näin sain vielä hetken aikaa hengitellä ja niellä pakottavaa tunnetta kurkussani. Toisaalta pelkäsin nieleväni niin kovalla voimalla, että se valahtaisi pian toiseen päähän. Lopulta portaikon seinät vaihtoivat rapsipellon väreihin ja Viestintäliigan logo vilkutteli nurkan takana. Olin perillä.

Hyvässä hengessä helppo hengittää – ja halata

Voin kertoa, että se oli yksi suuri simsalabim, ja oireet olivat tiessään. Oikea ihmeparantuminen. Vastassa oli toinen toistaan ystävällisemmän oloisia tyyppejä ja ilmassa leijui lämmin sekä rento fiilis, joka sai mut tuntemaan oloni hyvin tervetulleeksi. Joukossa oli myös yksi herra, jonka kanssa olin bondaillut edeltävänä viikonloppuna erään Turun maineikkaan tanssiravintolan narikassa. Tuttuja ajattelin, ja itselleni ominaiseen tapaan, päätin halata. Ajattelin halailla jengiä enemmänkin tulevaisuudessa. You have been warned.

Kolmas päivä pyörähti tänään käyntiin, ja edelleen olen samaa mieltä Viestintäliigan meiningistä. Täällä on rento ilmapiiri, jossa sinkoilee luokattomia läppiä, mutta myös työnteossa on hyvä boogie, ja mut on otettu projekteihin avosylin vastaan. Mulla on sellainen kutina, että täällä voin oppia paljon. Enkä usko, että se fiilis häviää rapsuttamalla.

Opintoni medianomiksi ovat loppusuoralla. Sen lisäksi mulla on huippu harkkapaikka, jossa pääsen kehittämään itseäni viestinnän ja mainonnan ammattilaiseksi – ei paskempi kevät tiedossa. Myönnettäköön, että edelleen tänä aamuna, kun kapusin portaita, tunsin vatsan pohjamudissa outoa tunnetta, mutta enää se ei pyrkinyt tulivuorenpurkauksen omaisena ryöppynä ylös (tai alas), vaan kihelmöi ja kutitteli sopivasti. Tästä tulee hyvä.

– Oona